Helleaalto on epätoivoinen vaellus ilmastodystopian keskelle. Kappale kertoo tyhjenevästä maaseudusta ja houkuttelevista hedelmistä. Kappaleen apaattinen ja ponneton minä etsii epätoivoisesti erämaasta ystäväänsä Eskoa. Esko luo löyhän viittaussuhteen Kiven Nummisuutareihin. Kappaletta voi siis ajatella myös taiteilijaa ympäröivän köyhtyneen maaperän kuvauksena: Esko on kadotettu inspiraatio, hilpeä ja innostuva luovan työn vimma, joka puuttuu. Rakenteellisesti biisi jakautuu kahteen osaan, joista jälkimmäinen kuvaa puhdasta sekoamista.